Uneni: Olin kuollut

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin joidenkin ihmisten kanssa liikkeellä. Olimme bussissa tai junassa, ja paikalla oli myös vihamielisiä ihmisiä. Pääsimme kuitenkin seisakkeella kunnialla ulos.

Hukkasin kuitenkin toverini lähtemällä seuraamaan toista ihmistä. Vaikka tämä vain käveli, ja minä olen itse nopea kävelijä, en päässyt hänen kantaansa. Hänellä oli jonkinlainen pitkä vaatekappale kiedottuna ympärilleen, ja tartuin siihen. Mutta se purkaantui hänen ympäriltään.

Huomasin, etten kyennyt vuorovaikuttamaan ihmisten kanssa. Mutta siinä oli sitten pari henkilöä, joiden kanssa pystyin vuorovaikuttamaan. Nämä olivat kuolleita. Olin itsekin kuollut.

Tämä uni kyllä riipi herättyäni selkäpiitä. Uneni voi liittyä koronavirukseen ja siitä aiheutuneeseen elämän seisahtumiseen, ja se voi liittyä myös mummini äskettäiseen kuolemaan.

Vähemmässä määrin, jos ollenkaan, lienee uneni syntyyn vaikuttanut se, että olin juuri ollut lukemassa Cthulhu-mytologian luoneen H. P. Lovecraftin kauhufantasianovelleja noin sadan vuoden takaa.

...
PS. Ja niin oli käynyt, että myöhemmin julkaisin nk. pääblogissani näin otsikoidun tekstin: Kirja-arvio: H. P. Lovecraft: Varjo Innsmouthin yllä.