Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin jollain kentällä, joka oli täynnä lentämiskelpoisia lentokoneita. Ja tarinaan kuului se, että nämä kaikki olivat varsin helppokäyttöisiä. Lentokoneita oli monenlaisia.
Silmäni kiinnittyi sitten suurin piirtein polkupyörän kokoiseen poljettavaan lentokoneeseen. Päätin kokeilla ensin sitä.
Poljin ja poljin, mutten päässyt ilmaan. Lopetin sitten polkemisen.
...Minun olisi kannattanut mennä heti jollekin sellaiselle lentokoneelle, joka ei toiminut polkuvoimalla. Nyt jäi kokematta sekin.
Uneni mielestäni liittyy siihen, että olin jokin aika sitten käynyt Vantaalla sijaitsevassa Ilmailumuseossa. Kaiken muun ohella sieltä löytyi (tällä kertaa) toimiva Draken-simulaattori, jolla en kuitenkaan päässyt lentämään, koska jononmuodostus.
Ja siihen, että lentokoneet ovat olleet minulle aina tärkeitä. Isäni oli lentokonemekaanikko Finnairilla (ja myöhemmin lentävä mekaanikko). Arvostan Suomen ilmavoimien vertaansa vailla olevaa panosta viime sodissamme. Lisäksi tunnen elämäkerrallisia kirjoja suomalaisista sotalentäjistä kirjoittavan Jukka Piipposen.
PS. 10.4.2020: Unen aiheeseen liittyy osaltaan myös myöhempi blogimerkintäni Koronavirus ja minä.
PS. 31.7.2020: Unen aiheeseen liittyy myös tämä myöhempi blogimerkintäni nk. pääblogissani.
Olen joskus miettinyt, että pitäisi ilmailumuseossa käydä. Ehkä joskus...
VastaaPoistaOkei. Lähetin itse asiassa tällä viikolla yhdistykseni toiminnanohjaajalle kirjoitukseni eräästä uusvanhasta harrastuksestani lehdessämme julkaistavaksi.
PoistaToivottavasti julkaistaan ja saamme lukea sen lehdestä.
VastaaPoistaJuu.
Poista