Uneni: Menin Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin menossa jumalanpalvelukseen. Olin ilmeisesti lievästi myöhässä, ja siksi Vapaakirkon pastori veti edestäni kirkon oven kiinni. Mutta vieressä olikin onneksi Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon jumalanpalvelustila, ja pääsin sinne.

Vastaanotto seurakunnassa oli lämmin. Tervetulojuomaksi sai ottaa mehua ja vettä. Taisin ottaa kumpaakin.

Oikeassa elämässä en ole aikeissa ruveta käymään Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa. Mutta uneni liittyy varmaankin siihen, että huolimatta nykyisestä uskonnottomuudestani (tätä linkkiä klikkaamalla pääset lukemaan tekstini koko hengellisen elämäni historiasta) suhteellinen ateismini näyttää vieneen minut paradoksaalisesti lähemmäksi Jumalaa. Sama juttu varmaan kuin nuorilla hindumiehillä, jotka henkistyvät katsellessaan pornahtavia temppelikoristeita.

En oleta, että Kristuksen sovitustyön takana todella olisi Jumala, vaan olen ajatellut kyseessä olevan psykologisen ilmiön, mutta arvostan itse asiassa suuresti sitä, mitä oletettu Jumala näyttää tehneen ihmiskunnan hyväksi keksiessään omasta "päästään" Kristuksen sovitustyön. Nerokasta suorastaan!

Ja vielä Suomen vapaakirkosta sanoisin, että minulla ei tosiasiassa ole sen kummemmin antipatiaa sitä kuin Suomen virallista evankelisluterilaista kirkkoakaan kohtaan. Ja jos ketään kiinnostaa, niin olin kaksikymmentä vuotta sitten joidenkin vuosien ajan jopa Suomen vapaakirkon jäsen. Ja joskus aikaisemmin olin ollut hyvän aikaa taas Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Näissä kahdessa kirkossa on ainakin se hyvä puoli, että niissä ymmärretään hyvin Kristuksen sovitustyö...

...

PS. 22.12.2021: Laitetaan tämä tänne, eli aiheeseen liittyen pieni päivitys. Oi, katso: Sydän täynnä kiitollisuutta jylisen, eli taas yksi melko outo blogimerkintä.