Eilen päästyäni turvallisesti kotihini wanha kaverini Markku soitti. Hän halusi tulla käymään luonani, koska hänen kotonaan olivat käynnistymässä suurmenot, eli ompeluseurat.
Katsoimme suoratoistopalvelustani elokuvan Extinction, joka osoittautui ihan hyväksi rainaksi. En paljasta tässä laajemmin sen juonta, mutta elokuvan alussa oli kyse siitä, että eräs perheenisä tapasi nähdä öisin varsin todentuntuisia katastrofiunia, ja niin vaimo kuin lapsi olivat hieman jo tympääntyneet siihen, ettei mies hae apua ongelmaansa. Juoni olikin sitten mielenkiintoisempi kuin olisi voinut kuvitella.
Nautimme elokuvanautinnon aikana kaksi hyvää olutta: omista varastoistani Buxtonin Clear & Present Danger -niminen american cream ale ja Markun varastoista Vault Cityn Double Mars Chocolate Caramel Stellar Stout. Kummatkin olivat hyviä mutta varsinkin jälkimmäinen oli erityisen oiva.
Ennen lähtöään kotiinsa – ompeluseuralaiset olivat todistetusti jo poistuneet sieltä – hän kävi vielä katsastamassa uuden kylpyhuoneeni, jonka hän näki nyt ensimmäistä kertaa. Markusta se oli ihan hieno. Hän pani kuitenkin siitä merkille sen, minkä minäkin: uusi kylpyhuoneeni on pienempi kuin edellinen oli ollut.
Seuraavana aamuna heräsin aivan liian aikaisin. Niin aikaisin, että ehdin pestä vaatteita ja vaatekappaleita ennen rientoihin ja velvollisuuksiin lähtemistä. Päivä-päiväni osoittautui joka tapauksessa mukavaksi eikä siinä ollut yhtään mitään vikaa.
Mutta juuri ennen lähtöä takaisin kotitanhuvilleni tajusin, mikä vika päivässä oli ollut. Se vika oli (pienimuotoinen) krapula. Sen takia ennen kaikkea olin herännyt liian aikaisin. Vanhan upea ruumis ei enää jaksa.
Mutta onneksi päivä tuntui suurin piirtein täydelliseltä vielä kotimatkallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti