Bastarde!

Tässä mukaelma erään 1980-luvulla julkaistun elokuvan yhdestä lauselmasta:

If there is something weird and it don't look good, who you're gonna call

Those bastards!

Bastardoilla viittaan Amy ja Tammy Slatoniin, Satakiloiset siskot -tv-ohjelman päätähtiin.

...Amystä on tullut ikään kuin hirviö. Päättelen tämän siitä, että hän oli ruvennut "tekemään" musiikkia keinoälyn avulla. Mutta toisaalta hän katselee maailmaa yhteenpuristettujen silmäluomien lävitse tai välitse, ihan kuin minäkin.

I PS.:

Tämän kirjoituksen otsikko on italiaa. "Bastarde" on sanan "bastarda" monikkomuoto. "Bastarda" taas on feminiinisukuinen muoto maskuliinisukuisesta substantiivista "bastardo".

Italian kielessä on vain kaksi nominien sukua. Latinan perua kielessä on se, että jos substantiivi merkitsee otusta jolla on sukupuoli, niin sanan perusmuoto on yleensä maskuliinisukuinen. Lähes kaikissa suuremmissa romaanisissa kielissä on vain kaksi nominien sukua eikä muita sijamuotoja kuin nominatiivi.

Romanian kieli on ainoa suurempi poikkeus tästä säännöstä. Siinä on kolme nominien sukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Kuten latinassakin. Ja siinä on viisi sijamuotoa, kuten latinassakin. Romanian sijamuodot eroavat kuitenkin jossain määrin latinan sijamuodoista.

Latinan tytärkielissä romaanisissa kielissä neutrisukuiset substantiivit ovat yleensä muuttuneet maskuliinisukuisiksi kielen kehityksen myötä, ja jotkut harvat vain feminiinisukuisiksi.

Kuinka romanian kieli on sitten onnistunut säilyttämään paljon arkaaisiksi katsottavia piirteitä, on kysymys.

Jos "bastarda" olisi klassista latinaa (ks. alempana selitys), niin sen monikkomuoto kuuluisi "bastardae". Klassisena aikana sanan viimeisen tavun vokaalit olisi lausuttu diftongina: "a-e". Mutta latinaan tuli tuolloin äänteenmuutos, jossa diftongit ae ja oe alettiin lausua pitkänä E-äänteenä. 

Romaaniset kielet kuitenkin eroavat siinäkin suhteessa äiti-latinasta, että romaanisissa kielissä pitkät vokaalit voivat sijaita ainoastaan painollisilla tavuilla, ja vain silloin, kun tavu on avoin eli se ei pääty konsonanttiin.

Siksi italian kielessä "bastarde" on "bastarde" eikä "bastardae" tai "bastardee". Italian kielessä merkitään kirjoituksessa vain epätavanomaiset sananpainojen paikat. Kuten sanassa autorità. Espanjan kielestä esimerkiksi tällaisesta kävisi vaikka sana café. Italian kielessä merkitään epätavallinen sanapaino painomerkillä tosin vain sanan lopussa. Espanjan kielen kirjoituksessa taas sananpainon merkki voi näkyä jo ennen viimeistä tavua. Esimerkkisana: automático. Italiaksi sana olisi muodossa automatico.

II PS.:

Klassiseksi latinaksi nimitetty latinan muoto perustuu Rooman yläluokan vuosina 75 eJs.–14 jJs. käyttämään huoliteltuun ja tyyliteltyyn kielimuotoon, jota tavallinen kansa ei juuri käyttänyt. Tätä kautta myöskin nimitetään latinan kielen kultakaudeksi, jona vaikuttivat monet merkittävät roomalaiset kirjailijat ja runoilijat. Aika sijoittuu tasavallan ajan loppuaikaan ja keisariajan alkuun.

Klassisen latinan "synnyttäjien" ja tärkeiden normittajien joukosta voi mainita poliitikon, kaunopuhujan, lakimiehen ja kirjailijan Marcvs Tvllivs Ciceron (106-43 eJs.) ja taitavan sotapäällikön, poliitikon (kannatti populaarien "puolueen" ohjelmaa) ja kirjailijan Gaivs Ivlivs Caesarin (100-44 eJs), joita jo näiden elinaikana pidettiin merkittävinä norminantajina.

"Vulgaarilatinaksi" on tavattu nimittää sellaisia latinan kielen muotoja, joita tavallinen kansa oli Rooman valtakunnassa arkielämässään puhunut. Latinan adjektiivi "vvlgaris" tarkoittaa suomeksi arkista, tavanomaista, yleistä tai rahvaanomaista. Adjektiivin kantasanana on vvlgvs, joka taas merkitsee kansaa, kansanjoukkoa, väkeä tai rahvasta (tai miehistöä). 

Toisaalta klassista latinaa on se huoliteltu ja säännelty latina, mitä Rooman ylhäisö ja sivistyneistö käyttivät varsinkin julkisesti. Mutta Ciceronkin tiedetään käyttäneen puhekielisyyksiä lukuisissa säilyneissä kirjeissään. Niissä "yksityis"kirjeissään, jotka hän oli tarkoittanut laajemmin levitettäviksi, hän taas käytti "klassisempaa" puheenpartta.

Länsi-Rooman valtakunnan viimeisen keisarin tultua erotetuksi vuonna 476 jJs. valtakunta tuhoutui lopullisesti. Seuraavien vuosisatojen aikana näillä alueilla kansan puhumat latinan muodot yksinkertaistuivat rakenteeltaan. Romaaniset kielet ovat kehittyneet näistä tavallisen kansan puhumista latinan muodoista, vernakulaareista.

Noista mullistuksista hengissä ja pystyssä selvinneessä Itä-Rooman valtakunnassa taas siirryttiin melko pian käyttämään niin hallinnossa kuin asevoimissakin kreikkaa latinan sijaan. Olihan kreikka toiminut jo monen monituisten vuosisatojen ajan Välimeren itäosien yleiskielenä.