Tajusin vasta vähän aikaa sitten, mistä englannin sana jovial tulee. Toki sanaa nykyään käytetään suomen kielessäkin, mutta ei se mitään. Kielitoimiston sanakirjan mukaan joviaali on: rauhallisen hyväntuulinen, leppoisa, lupsakka.
Sana on välittynyt englannin kieleen keskiranskan sanastosta, ja ranskaan sana oli saapunut Italiasta, ja italian kielessä sana oli ollut muodossa gioviale.
Alun perin sana on kuitenkin ollut latinaa. iovialis oli latinam kielessä merkinnyt Juppiteriin liittyvää tai kuuluvaa. Ivppiter oli muinaisten roomalaisten ylijumala.
(Tapaan nykyään latinan sanat kirjoittaa siten, että korvaan aina U:n V:llä ja J:n I:llä, jos ketään kiinnostaa.)
Muinainen roomalainen sananlaskukin on kuulunut: qvod licet Iovi, non licet bovi. "Mikä on luvallista Jvppiterille, ei ole luvallista naudalle." Ilmaisu ilmeisesti viittaa olemassa olleeseen kaksinaismoraaliin, joka nykykielessä voitaisiin ilmaista englantilaisen kirjailijan ja riippumattoman vasemmistolaisen George Orwellin (1903–1950) Eläinten vallankumousta (alkup. Animal Farm, 1945) siteeraten: "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset."
Apenniinien niemimaan vieressä sijaitsee muuten saari, jolle muinaiset roomalaiset olivat antaneet nimeksi Mons Iovis, "Ivppiterin vuori". Nykyään sen nimi kuuluu nykyaikaisen poliittisen korrektiuden muodossa Isola di Montecristo, "Kristus-vuoren saari". Eihän nykyään Ivppiteria kovinkaan moni ihminen enää palvo. Sen sijaan Italiassa(kin) moni pitää yhä Jeesusta | Kristuksena, Vapahtajana, joka istuu Jumalan oikealla puolella ja on oikeastaan yhtä Jumalan kanssa, koska on tämän ainokainen Poika.
Olin aikoinaan lukenut Jukka M. Heikkilän historiallisen romaanin Juppiterin saari, joka suureksi osaksi sijoittuu antiikinaikaiselle Mons Iovikselle.
Yhtä hassu latinan sana taivuttamisen kannalta kuin Ivppiter on roomalaisen rakkauden jumalattaren nimi Venvs, joka taivutetaan genetiivissä näin: Veneris.
Venus-jumalattaren nimestä tulee siis sukupuolitauteja tarkoittava termi veneeriset taudit.
On mielenkiintoista, että merkittävä roomalainen sotapäällikkö, poliitikko ja kirjailija Gaivs Ivlivs Caesar (100–44 eJs.) oli ollut sitä mieltä, että hänen klaaninsa Ivlivs polveutuu Venvksesta.
Tosin Caesar oli mies, jolle tärkeää se, että hänestä puhuttiin viriilinä miehenä. Tosin hän onnistui saamaan Rooman lain silmissä laillisia lapsia vain yhden. Eikä mitä ilmeisimmin laittomia lapsia saanut ollenkaan. Tai ainakaan meillä ei ole sellaisista tietoa. Mutta Caesarin vaimo saattoi olla kovin pahoillaan tietysti miehensä seksuaalisista valloituksista. Toki joukossa saattoi olla jokunen seksiorjakin, kun ottaa huomioon, että orjattarien raiskaaminen oli ihan sallittua muinaisessa Rooman valtakunnassa, kuten on ollut laita niin kulttuurissa kuin kulttuurissa ennen nykyaikaa.
Tuohon aikaan makedonialaiskreikkalaisen hallitsijasuvun Ptolemaiosten jo pitemmän aikaa – vuodesta 305 eJs. alkaen – hallitsema Egypti oli joutunut Rooman vaikutusvallan alaiseksi.
Caesarilla taisivat olla siittiöasiat epäkunnossa. Siksi hän ilahtui suuresti, kun Egyptin viimeinen faarao Kleopatra VII Filopator (69–30 eJs.), jonka kanssa hän oli solminut poliittisluontoisen seksuaalisuhteen, väitti myöhemmin, että hänen saamansa lapsi oli saanut alkunsa Caesarin kupeista. Caesar oli lopullisesti todistanut viriiliytensä!
"Viriili"-sanan kantasana on latinan miestä tarkoittava substantiivi vir. Sana virilis taas tarkoittaa mm. miehuullista.
Caesar tosin adoptoi testamentissaan erään Gaivs Octavivs Thurinvksen (63 eJs. – 13 jJs.). Tämä kosti alkuperäisen Caesarin erinomaisen pätevän alisotapäällikön ja ystävän Marcvs Antonivksen (83/82 – 30 eJs.) kanssa ottoisänsä murhan sotilaallisin keinoin. Myöhemmin, kun Antonivs oli luonut oman syvän suhteensa Egyptin kuningattareen, jo ottoisänsä murhan jälkeen tämän nimeä käyttämään alkaneen Gaivs Octavianvksen – klaanimi pidentyi tavulla -an- tapahtuneen adoption vuoksi – entisten liittolaisten välit rikkoutuivat, ja uusi Gaivs Ivlivs Caesar lopulta löi Aktionin meritaistelussa Antonivksen ja Kleopatran yhdistyneen laivaston. Asiassa auttoi uuden Caesarin hyvä ystävä, sotilasjohtajana kauhean pätevä Marcvs Vipsanivs Agrippa (63–12 eJs.).
Lyödyt hallitsijat tappoivat itsensä, ja uusi Caesar antoi teloittaa Kleopatran pojan Kaisarionin. Ja Egyptistä tuli Rooman provinssi. Tätä ennen Egypti oli ehtinyt olla jo jonkin aikaa Rooman vasallivaltio.
Kleopatra miellyttää minua paitsi älykkyytensä ja suuren sivistyneisyytensä vuoksi, niin myös siksi, että oli ensimmäinen ja viimeinen Ptolemaios-sukuun kuulunut Egyptin faarao, joka osasi maansa alkuperäiskansan egyptiläisten afroaasialaiseen kielikuntaan kuuluvaa egyptin kieltä.
Alkuperäinen Gaivs Ivlivs Caesar ei ollut osannut olla tarpeeksi viisas ja kaukonäköinen poliittisesti. Siksi hänet saatiin helposti murhattua. Hänen ottopoikansa Gaivs Octavianvs taas oli poliittisesti erittäin taitava. Hän onnistui lietsomaan Rooman hallinnon keskuksen senaatin Egyptin iloihin ihastunutta Antonivsta vastaan. Antonivskaan ei ollut poliittisesti viisas eikä kaukonäköinen. Asiaa ei tuolloin auttanut se, että hän tunnusti Kaisarionin, Caesarin Egyptin aikojen hedelmän, tunnustaminen Caesarin perilliseksi. Tämä herätti suurta vihastusta, ja sitä pidettiin laajalti huonona siirtona Roomassa.
Mutta ainakin Antonivs sai Octavianvksen kanssa heidän liittolaisuutensa alussa teetetyn proskriptiolistan avulla järjestettyä vihaamansa roomalaisen kaunopuhujan, kirjailijan, valtiomiehen, tärkeän oikeanlaisen latinan käytön määrittäjän ja lakimiehen Marcvs Tvllivs Ciceron (106–43 eJs.) hengiltä. Alkuperäinen Caesar oli muuten myöskin ollut merkittävä oikeanlaisen latinan käytön määrittäjä. Heidän aikaansa kutsutaankin klassisen latinan ajaksi.
Viimeisen Rooman sisällissodista päätyttyä Gaivs Octavianvs palasi voittoisana Roomaan. Rooman senaatti pelkäsi miehen mukana tullutta asevoimaa, ja niin se kuin Rooman kansa olivat lopen kyllästyneitä jatkuviin sisällissotiin. Niinpä senaatti myönsi jälkimmäiselle Caivs Ivlivs Caesarille kunnianimen Avgvstvs, joka merkitsee kunnianarvoisaa. Mies liitti kunnianimen neljänneksi osaksi nimeään.
Avgvstvs osasi esittää vaatimatonta, ja senaatin jäsenet saivat puolestaan kuvitella, että tasavallan ajat olivat palanneet. Mutta tosiasiassa Avgvstvs oli kerännyt omiin käsiinsä oleellisen poliittisen ja sotilaallisen vallan. Hän kuitenkin poliittisesti viisaasti jätti voimaan kaikki perinteiset tasavaltaiset instituutiot. Hän antoi surmauttaa poliittisia vastustajiaan ja muita ikäviä ihmisiä sopivassa määrin. Ja antoi Pvblivs Vergilivs Maron (70–19 eJs.) tehtäväksi luoda Roomalle uuden ja omalta kannaltaan oikeaa propagandaa suoltavan mutta hyvin kirjoitetun kansalliseepoksen. Kyseessä oli eeppinen ja monipolvinen runoelma Aeneis, joka on ikään kuin jatkoa "Homeroksen" Iliaalle ja jonka päähenkilönä on troijalainen sotapäällikkö Aineias. Joka päätyy tietenkin ennen pitkää luvattuun maahan. Joka sattuu sijaitsemaan siellä, missä Rooman kaupunki oli tuleva olemaan.
Avgvstvs myöskin pani ketä halusi, siis muitakin kuin vaimoaan, mutta häntä lohdutti asiassa se, että hän pani kaikkia vain oikeista poliittisista syistä. Tavallisille roomalaisille hän sen sijaan suositti siveyttä avioliiton ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti