Näin jokin aika sitten seuraavanlaisia unia:
Olin osa miehistöä, itse asiassa lentäjä, useampimoottorisessa sotilaspotkurikoneessa. Tehtävämme oli tärkeä. Meidän piti lentää paikasta A paikkaan B, ja reitti kulki ilmeisesti vihollisen alueen yli. Yhtäkkiä meitä kohti ammuttiin maasta ohjuksia. Hämmästyttävää kyllä ohjukset lensivät jonkinlaisessa muodostelmassa. Ohjuksien yhteislaukauksia tapahtui useita, ja minä jouduin kaiken taitoni mukaan ponnistelemaan väistääkseni ne.
Lopulta meihin kuitenkin osui. Selvisimme ilmeisesti kuitenkin kaikki pakkolaskusta hengissä ja onnistuimme jopa palaamaan takaisin tukikohtaan. Seuraavaksi mietittiin sitä, että yritämmekö uudestaan matkaa lentokoneella vai matkaammeko vesitse.
Näin samana yönä myös unta, jossa olin jossain paikassa, jossa oli ihmisiä. Siellä oli myös Adolf Hitler. Ilmeisesti nyt ei ollut oikea aika käydä miehen kimppuun. Juttelin hänelle yrittäen vaikuttaa asialliselta, ettei tapahtuisi mitään kummaa.
Lentokoneet ja sotahistoria ovat aina olleet minulle tärkeitä asioita. Isäni oli lentokonemekaanikko Finnairilla (itse asiassa suuren osan urastaan siellä hän oli ollut lentävä mekaanikko), arvostan Suomen ilmavoimien asiantuntevaa, mittavaa panosta viime sodissamme ja tunnen suomalaisista sotalentäjistä kirjoittaneen ja edelleen kirjoittavan kirjailija Jukka Piipposen. Ja harrastan minä kotilentosimulaattorilla lentämistä.
Hitler taas on kaikessa pahuudessaan mielenkiintoinen historian henkilö. Pahuus on aina mielenkiintoisempaa kuin hyvyys. Adolf Hitler on kuin tosielämän Eric Cartman.
PS. Olen muuten tehnyt Hitlerin ja kansallissosialistisen Saksan viimeisistä päivistä kertovasta mainiosta Perikato-elokuvasta sivun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti