Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin jossain tilassa, jossa oli muitakin ihmisiä. Paikalle tuli kohtuullisen mukavia ryöstäjiä. Otin lompakostani esiin joitakin pienempiä seteleitä – kaksikymppinen oli suurin seteli – ja kolikko-osastosta jokusen kolikon ja mietin, että tyytyisivätkö ryöstäjät näihin.
Yhtäkkiä olinkin jotenkin talon ulkopuolella, ja siellä oli kirjailija Jukka Piipponen. Kun näytti siltä, että Piipponen oli aikeissa mennä sisään, kerroin hänelle, että talon sisällä paraikaa ryöstetään ihmisiä.
Myöhempi PS.:
Eräs ystäväni Liisa oli kysynyt, että liittyisikö uneni lompakonsiivoamiseen. Minulla on nimittäin tapana kerätä kammottavat määrät kuitteja lompakkooni. Siinä vaiheessa, kun koen sen olevan aivan liian paksu niistä, suoritan lompakonsiivoamisen, julkisesti. Ihan hyvä ajatus. Varsinkin, kun lompakonsiivoamiseen liittyy se vaara, että jos ei kunnolla käy läpi vanhoja kuittejaan, saattaa rahaa mennä hukkaan niiden välissä.
Liisa oli myös ehdottanut, että mukavat rosvot voisi viitata yhdistykseni länsipuolen toimipisteeseen Myöhätuuleen, jossa on viime ajat näin koronarajoitusaikana ollut käytössä Ovikahvit-instituutio. Siinä on kyse siitä, että toimipisteen kokisto valmistaa leipomuksia ja keittää kahvia ja klo 11-13 arkipäivinä myy niitä ulos (tai eteiseen). Liisa perusteli väitettään: maski naamalla ja edulliset hinnat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti