Mikään paikka metsässä ei koskaan
tuoksu
aivan samalta,
vaikka olisit samalla kohtaa aina.
Jotakin mahtuu aina kahden hetken
väliin,
ja sammalmättäiden
välistä
löytyy silti vielä
muinaisten
uhrattujen haudat
Olin julkaissut tämän runon alun perin nk. pääblogissani 16.8.2019.
Viisi viimeistä riviä ovat omaa tekstiäni, ja ne ovat ikään kuin jatkoa Hannu Salakan runolle, jota ovat ensimmäiset kuusi riviä.
...Sitä voi olla vaikea uskoa, mutta oma runonpätkäni tässä liittyy fysiikan invariansseihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti