Näin sellaista unta, että älyllinen suorituskykyni oli heikkenemässä. Välillä olin oikein idiootti ja joskus vähän vähemmän sellainen. Uneni oli oikein rankka. Ahdisti niin hirveästi. En toivo uusintoja.
Uneni liittynee siihen, että kun yhdistykseni toimipisteet olivat olleet jo viikon taas kiinni, niin olin sen vuoksi ollut jossain määrin lamassa. Lama oli näyttäytynyt unohteluina ja aivohäröinä. Uneni liittynee siihenkin, että olin ennen nukkumaanmenoa lukenut populaaritieteellisen artikkelin, jossa kerrottiin Alzheimerin taudin johtuvan ientulehdusbakteerin aivoihin pääsemisestä. Kun tällaista tapahtuu, niin aivot alkavat tuottaa ylimäärää beeta-amyloidia torjuakseen bakteereja, mistä taas aiheutuu plakkeja aivoihin. Artikkelissa myös kerrottiin, että on keksitty rokote aivoihin päässeen ientulehdusbakteerin erittämää myrkkyä vastaan. Myrkyn neutraloiminen estää bakteeria hankkimasta ravintoa. En jaa tässä linkkiä artikkeliin, koska se on maksumuurin takana.
Päiväsaikaan sitten sattumalta kuulin suoratoistopalvelusta Arto Sotavallan kappaleen Päivät kuin unta, joka on versio Terry Jacksin ikivihreästä kappaleesta Seasons in the Sun, joka puolestaan on englanninkielinen versio belgialaisen laulaja-lauluntekijän Jacques Brelin säveltämästä ja sanoittamasta ja vuonna 1961 levyttämästä kappaleesta Le Moribond. Olin pakahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti