Kun tiistaina 4.8. saavuin pitkästä aikaa Myöhätuulen tiloihin, suutelin yleistilan lattiaa. Seuraavana päivänä saapuessani taas paikalle lausuin hartaalla äänellä "caelestis", joka latinan kielessä tarkoittaa taivaallista.
Me otimme takaisin sen, mikä on meidän. Huolimatta naamasuojuspakosta, kyllä menee nyt mukavasti.
Se on muodon saanut unelma. Se on määräsatama. Omavarainen koti poissa kotoa, olohuoneen jatke diplomaateille ja kaiken maailman ihmisille, ja muukalaisille ja matkustavaisille. Se on viimeinen, paras toivomme rauhasta.
Voit halutessasi mielessäsi viitata sanalla "se" myös Lauhatuuleen.
t: Tomppa
Ceterum censeo Buzzatiem esse legendam.
Alun perin tämä proosarunoni oli julkaistu Hyvät tuulet ry:n jäsentiedotteen numerossa 5/2020.
PS.:
Jotenkin sähköpostin allekirjoitukseni latinankielisine mietteineen tuli myös julkaistuksi runoni mukana.
Mietteessä mainittu Dino Buzzati (1906-1972) oli italialainen kirjailija, jonka kirjan Noiduttu takki ja muita kertomuksia olen ajatellut lukevani jonain päivänä.
Ja naamasuojuspakosta olen kirjoittanut runonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti