Uneni: Koirani kanssa lenkillä Varistonniityllä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin mennyt koirani Elmeri Kärnän (kuoli vuonna 2009) kanssa Varistonniitylle lenkille. Suunnittelin tekeväni siellä monipuolisen lenkin hänen kanssaan. Lammekkeen vieressä olevalla kumpareella oli epätyypillisesti jonkinlaista kasvustoa. Lisäksi paikalla oli omituista kyllä jonkin verran auringonottajia sekä telttailijoita.

Jossain vaiheessa unta koirani olikin muuttunut ei niin kauheasti ulkonäöltään itseään muistuttavaksi sekasikiöksi. Myöhemmin, kun olin unessa tietokoneen ääressä, niin näin ruudulla kuvan melko lailla normaalin näköisestä koirasta. Tämä sai minut rauhoittumaan.

Herättyäni mieleeni tuli se, että uneni liittyy siihen, että koirani on ollut kuolleena yli kymmenen vuoden ajan. Ja nyt kun olemme eläneet tätä koronaviruskaranteeniaikaa, niin olen tavanomaista enemmän ollut mukana lenkittämässä siivoaja-ystäväni Virpin koiraa, nuorta mustaa saksanpaimenkoiraa Gimmaa. Minusta uneni sanoi minulle, että Elmeri on ollut vainaja jo hyvän aikaa, ja nyt on sitten Gimma, jonka kanssa voin tänä päivänä lenkkeillä ja kaveerata. Unessani tietokoneen ruudilla näkynyt kuva koirasta itse asiassa muistutti ulkonäöltään enemmän saksanpaimenkoiraa kuin Elmeriä.

PS. Jos ketään kiinnostaa, niin kansainvälinen sana "karanteeni" tulee italiankielisestä ilmaisusta "quaranta giorni", joka merkitsee neljääkymmentä päivää. Neljäkymmentä päivää oli alun perin ollut ruttokaranteenin kesto.