Hemuli on rohkea ristiinpukeutuja, joka kasvattaa puutarhassaan kannabista. Niinpä tein tiistaina 7.3.2023 isänmaallisen teon vastaanottamalla kiitoksena palveluksistani ystävältäni Liisalta uutta erää olevan Hemuli-mukin. Käytiin ihan sen takia länsi-Vantaan Varistossa sijaitsevalla Tokmannilla.
Lisäksi tässä täytyy mainita sellainenkin näkökohta, että Hemuli-mukin omistaminen todistaa, että olen edistyksellinen.
Olen kovin ylpeä mies. Minut tuntevat ihmiset nähdessään minut kaupungilla sanovat toisilleen: "Tuossa menee Tomppa. Että hän on ylpeä mies."
...
PS. 9.3.2023: Teksti liittyy tähän uneeni. Jotenkin. En kerro enempää.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Oli joku mies, joka punkkasi muualla kuin kotonaan. Hänen oli määrä pyrkiä näyttämään asianomaisille henkilöille todisteet siitä, että hän asuu oikeassa kämpässään, jonne siis halusi takaisin.
Siinä oli sitten jokin rakennus. Minun piti mennä sinne sisään ja kulkea siellä jonnekin. Olin nähnyt pari miestä ja pelkäsin, että nämä tulisivat perässäni samaa reittiä. Mutta pian rauhoituin. Heitä ei näkynyt eikä kuulunut.
Kuljin tilasta ja huoneesta toiseen ovien kautta. Lopulta edessä oli viimeinen huone, jonka kautta pääsisin sinne, minne olin menossa.
Huone oli vain varsin täynnä täysiä pahvilaatikoita. Niiden takana oli ovi, jolle minun piti päästä. Hetken ajan harkitsin palaamista talon ulko-ovelle. Mutta sitten päätin kuitenkin yrittää jatkaa.
Onnistuin jotenkin könyämään itseni pahvilaatikoiden päälle. Niiden ja katon välissä oli turhan vähän tilaa. Siirtelin pahvilaatikoita vaivalloisesti syrjään tieltäni.
Lopulta onnistuin pääsemään huoneen toisessa päässä olevalle ovelle. Avasin sen.
Oven takana oli joukko Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n agentteja. Nämä rupesivat käsittelemään huoneen pahvilaatikoita.
Lopulta he löysivät jostain pahvilaatikosta sen tuikitärkeän asian, jota olivat olleet etsimässä. Minulla oli muka oma ansioni siinä, että se oli löydetty. Niin minusta tuli suurmies. Hyvä, ettei kultatuolissa kannettu!
...
PS. 8.3.2023: Ja tälle tuli sitten jatkoa. Tosin unikertomuksesta ei ole kyse.
Heti, jos menen pöntölle istumaan, joku soittaa ovikelloa.
...On erilaisia tapoja tehdä maagisia riittejä.
PS. Oi, katso: lisätietoja.
Jos mä blogistoni asetuksissa laittaisin ruksin päälle kohdassa Vain aikuisille suunnattu sisältö, niin auttaisiko se jotain?
Hauska, että kun katsoo (fiktiivistä) sairaalasarjaa, niin luulee melkein olevansa itse ammattilainen, koska on katsonut sen verran tiiviisti paiseohjelmia.
Tein päätelmän, että osassa sielupahastani on myös jotain tervettä mukana. Siinä osassa sijaitsee mm. tietty kiintymykseni kveekarismiin.
Jumalan valtakunta on minussa sisäisesti.
PS. Lisäksi minun tekee mieli mainita eräs toinen periaatteessa terve asia minussa. Kyse on eräästä minulle tärkeästä harrasteesta, jonka parissa todella tunnen eläväni. Kyse on varsin epäviileästä harrasteesta, jos sallitte tällä kertaa anglismin.
