Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Oli jokin erikoinen suurikokoinen kellaritila, joka oli ilmeisesti minun ja veljieni käytössä. Siellä oli myös yksi huone, jossa kummitteli. Jossain vaiheessa ihmettelin, että pääseekö tilan toiselta puolelta jonnekin. Kävi ilmi, että sieltä pääsi Tallinnaan. Kävin kaupungissa hetken aikaa patsastelemassa ja palasin sitten kiireen vilkkaa takaisin kellaritilaamme.
Unessa oli laajempiakin juoniympyröitä koskien sitä.
Putinin melko lailla vietyä runosuoneni vuonna 2022 julkaisen täällä nykyään runojen sijaan lähinnä monenlaista muuta aineistoa. Sitä pitää pärjätä sillä, mitä on. Voi sanoa tämän olevan tätä nykyä eräänlainen runollis-teknis-tieteellis-henkilökohtainen blogi. Ja Odysseus oli kyllä melkoinen kyklooppi!
tiistai 14. heinäkuuta 2020
maanantai 13. heinäkuuta 2020
Uneni: Paljon hyvää sosiaalista elämää
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin jossain paikassa, jossa oli paljon ihmisiä. Vietin sosiaalista elämää. Olin hyvin kiitollinen. Minulla oli kauhean hyvä itsetunto. Unessa oli myös eräs kauheasti kunnioittamani nainen.
Unessa myös kerroin muille Nicola Saccosta ja Bartolomeo Vanzettista. Nämä olivat kaksi italialaistaustaista anarkistia, jotka Yhdysvalloissa tuomittiin kuolemaan ryöstöstä ja murhasta vuonna 1927. Todisteet miehiä vastaan olivat kovin heppoisia, mutta miesten radikaalisuus sai tuomariston ja valamiehet kääntymään heitä vastaan, joten heidät tuomittiin. Kävi vähän samalla lailla kuin filosofi Sokrateelle.
Herättyäni unesta päässäni soi pitkään Joan Baezin kovin simppeli kappale Here's to you, Nicola and Bart. Sen sanat kuuluvat lyhykäisyydessään näin:
Here's to you, Nicola and Bart
Rest forever here in our hearts
Olin jossain paikassa, jossa oli paljon ihmisiä. Vietin sosiaalista elämää. Olin hyvin kiitollinen. Minulla oli kauhean hyvä itsetunto. Unessa oli myös eräs kauheasti kunnioittamani nainen.
Unessa myös kerroin muille Nicola Saccosta ja Bartolomeo Vanzettista. Nämä olivat kaksi italialaistaustaista anarkistia, jotka Yhdysvalloissa tuomittiin kuolemaan ryöstöstä ja murhasta vuonna 1927. Todisteet miehiä vastaan olivat kovin heppoisia, mutta miesten radikaalisuus sai tuomariston ja valamiehet kääntymään heitä vastaan, joten heidät tuomittiin. Kävi vähän samalla lailla kuin filosofi Sokrateelle.
Herättyäni unesta päässäni soi pitkään Joan Baezin kovin simppeli kappale Here's to you, Nicola and Bart. Sen sanat kuuluvat lyhykäisyydessään näin:
Here's to you, Nicola and Bart
Rest forever here in our hearts
The last and final moment is yours
That agony is your triumph
Täytyy myöntää, että tämä oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista unistani.
PS. Jos ketään kiinnostaa, niin myöskin suhdettani anarkismiin avaan hieman blogikirjoituksessani Ajatuksiani sosialismista, työväenliikkeestä, Marxista ja marxilaisuudesta.
That agony is your triumph
Täytyy myöntää, että tämä oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista unistani.
PS. Jos ketään kiinnostaa, niin myöskin suhdettani anarkismiin avaan hieman blogikirjoituksessani Ajatuksiani sosialismista, työväenliikkeestä, Marxista ja marxilaisuudesta.
lauantai 11. heinäkuuta 2020
Uneni: Soitto yksiyksikakkoseen
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin jonkin taloyhtiön parkkipaikalla. Jollekin miehelle oli sattunut jotain. Hänen autonsa paloi.
Kiskoin hänet pois autosta ja asetin istuvaan asentoon toista autoa vasten.
Jostain syystä en saanut soitettua hätänumeroon. Mieleeni juolahti semmoinen asia, että nyt oli jo toinen kerta, kun soitan samasta taloyhtiöstä jostain hätää kärsivästä ihmisestä sinne, ja poliisi saattaa pitää tätä epäilyttävänä seikkana.
Pian olin ko. taloyhtiön jossain asunnossa, jossa oli tuttuja. Siellä oli tuttu nainen S, jota pyysin soittamaan puolestani hätänumeroon.
Jossain vaiheessa sain tietää, ettei S ollutkaan muistanut soittaa. Päätimme sitten mennä parkkipaikalle ja soittaa sieltä. Tässä vaiheessa ei ollut enää varmaa, olisiko mies enää elossa.
Hieman yllättäen matka parkkipaikalle olikin pitkä emmekä unen aikana ehtineet päästä sinne asti.
En ihan kunnolla käsitä, että mistä tämä uneni oikein oli syntynyt. Jossain määrin se liittyy kyllä siihen, että keväällä olin joutunut soittamaan yhden tutun vanhan naisen puolesta hätänumeroon, mutta se ei mielestäni selitä koko unta.
Olin jonkin taloyhtiön parkkipaikalla. Jollekin miehelle oli sattunut jotain. Hänen autonsa paloi.
Kiskoin hänet pois autosta ja asetin istuvaan asentoon toista autoa vasten.
Jostain syystä en saanut soitettua hätänumeroon. Mieleeni juolahti semmoinen asia, että nyt oli jo toinen kerta, kun soitan samasta taloyhtiöstä jostain hätää kärsivästä ihmisestä sinne, ja poliisi saattaa pitää tätä epäilyttävänä seikkana.
Pian olin ko. taloyhtiön jossain asunnossa, jossa oli tuttuja. Siellä oli tuttu nainen S, jota pyysin soittamaan puolestani hätänumeroon.
Jossain vaiheessa sain tietää, ettei S ollutkaan muistanut soittaa. Päätimme sitten mennä parkkipaikalle ja soittaa sieltä. Tässä vaiheessa ei ollut enää varmaa, olisiko mies enää elossa.
Hieman yllättäen matka parkkipaikalle olikin pitkä emmekä unen aikana ehtineet päästä sinne asti.
En ihan kunnolla käsitä, että mistä tämä uneni oikein oli syntynyt. Jossain määrin se liittyy kyllä siihen, että keväällä olin joutunut soittamaan yhden tutun vanhan naisen puolesta hätänumeroon, mutta se ei mielestäni selitä koko unta.
torstai 9. heinäkuuta 2020
Mietelmäni: Elämä ja maailmankaikkeus syvältä
Maailmankaikkeus on perverssi ilmiö, ja me elämme murheiden laaksossa. Juuri siksi elämästä kannattaakin pyrkiä nauttimaan. Mitä muuta tässä tilanteessa voi tehdä!?
maanantai 29. kesäkuuta 2020
Mietelmäni: Elämä ei kanna
Ihmisen tulee elää elämänsä jossain määrin kuin olisi viimeinen päivä. Sillä milloin tahansa voi menettää elämänsä tai jonkin itselleen tärkeän.
...
PS. 30.6.2020: Myöhemmin mieleeni tuli, että tässä ehdottamani ajatustapa on jossain määrin panikoiva. Miellyttävämpää ehkä olisi yksinkertaisesti olla kiitollinen siitä, mitä itsellä on.
...
PS. 30.6.2020: Myöhemmin mieleeni tuli, että tässä ehdottamani ajatustapa on jossain määrin panikoiva. Miellyttävämpää ehkä olisi yksinkertaisesti olla kiitollinen siitä, mitä itsellä on.
maanantai 22. kesäkuuta 2020
Uneni: Kuvaannollinen isku vyön alle
Näin edellisenä yönä sellaista unta, joka kuvaannollisesti löi minua vyön alle.
Uni saattoi johtui itse valmistetusta juhannussimasta. Siitä aidosta ja alkuperäisestä Juhannussimasta pääset lukemaan enemmän täältä, toisella kielellä.
Uni saattoi johtui itse valmistetusta juhannussimasta. Siitä aidosta ja alkuperäisestä Juhannussimasta pääset lukemaan enemmän täältä, toisella kielellä.
perjantai 19. kesäkuuta 2020
Uneni: Etruskinaisen luuranko
Olin nähnyt edeltävinä öinä melko lailla myönteisiä unia. Mutta sitten yhtenä yönä näin pelottavia unia. Yksi niistä oli tämäntapainen:
Olin jossain parin ihmisen kanssa. Meidän piti vältellä vaaroja ja kulkea varovaisesti. Meidän piti mennä johonkin vieressä olevaan juttuun, mutta löysimmekin siitä paikasta luurangon. Päättelin sen kuuluvan etruskinaiselle.
Herättyäni minä kyllä naureskelin sille, miten olinkin unessa osannut täydellä asiantuntemuksella päätellä, että luuranko oli naisen ja vieläpä etruskisellaisen. Vaikka pidän itseäni jonkinmoisena historianharrastajana, niin en minä sentään noin asiantunteva ole.
Olin jossain parin ihmisen kanssa. Meidän piti vältellä vaaroja ja kulkea varovaisesti. Meidän piti mennä johonkin vieressä olevaan juttuun, mutta löysimmekin siitä paikasta luurangon. Päättelin sen kuuluvan etruskinaiselle.
Herättyäni minä kyllä naureskelin sille, miten olinkin unessa osannut täydellä asiantuntemuksella päätellä, että luuranko oli naisen ja vieläpä etruskisellaisen. Vaikka pidän itseäni jonkinmoisena historianharrastajana, niin en minä sentään noin asiantunteva ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)