Olin jossain paikassa, jossa oli paljon ihmisiä. Vietin sosiaalista elämää. Olin hyvin kiitollinen. Minulla oli kauhean hyvä itsetunto. Unessa oli myös eräs kauheasti kunnioittamani nainen.
Unessa myös kerroin muille Nicola Saccosta ja Bartolomeo Vanzettista. Nämä olivat kaksi italialaistaustaista anarkistia, jotka Yhdysvalloissa tuomittiin kuolemaan ryöstöstä ja murhasta vuonna 1927. Todisteet miehiä vastaan olivat kovin heppoisia, mutta miesten radikaalisuus sai tuomariston ja valamiehet kääntymään heitä vastaan, joten heidät tuomittiin. Kävi vähän samalla lailla kuin filosofi Sokrateelle.
Herättyäni unesta päässäni soi pitkään Joan Baezin kovin simppeli kappale Here's to you, Nicola and Bart. Sen sanat kuuluvat lyhykäisyydessään näin:
Here's to you, Nicola and Bart
Rest forever here in our hearts
The last and final moment is yours
That agony is your triumph
Täytyy myöntää, että tämä oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista unistani.
PS. Jos ketään kiinnostaa, niin myöskin suhdettani anarkismiin avaan hieman blogikirjoituksessani Ajatuksiani sosialismista, työväenliikkeestä, Marxista ja marxilaisuudesta.
That agony is your triumph
Täytyy myöntää, että tämä oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista unistani.
PS. Jos ketään kiinnostaa, niin myöskin suhdettani anarkismiin avaan hieman blogikirjoituksessani Ajatuksiani sosialismista, työväenliikkeestä, Marxista ja marxilaisuudesta.
Sosiaalinen elämä on terminä erittäin moniulotteinen ja saa aikaan toisissa mielleyhtymiä, jotka eivät kuvaa leppoisia grillikutsuja coctaillasit käsissä.
VastaaPoista