Unessani minulta oli julkaistu kirja

Kuten tuoreesta blogimerkinnästäni Neljä, ei kun kahdeksan, työviikkoa putkeen kylpyhuoneremonttia voi päätellä, olen pyrkinyt menemään viime aikoina aikaisin nukkumaan. "Aikaisella" tarkoitan sitä, että lähden tutimaahan esim. puoliltaöin sen sijaan, että lähtisin sinne vasta kahden jälkeen.

Koska nyt oli sentään viikonloppu, menin viime yönä kuitenkin myöhäisehköön aikaan nukkumaan, ja unirästejäkin saattoi olla alla, koska olin herännyt perjantaiaamuna aivan liian aikaisin.

Olin nähnyt yöllä (tai aamulla) seuraavanlaista unta:

Selitin joillekin ihmisille puolijulkisella paikalla, että yksi tärkeistä elämäni päämääristä on toteutunut, kun olen saanut kirjoitettua kirjan, joka on myöskin saatu julkaistua. Sanoin, että välttämättä minun ei olisi tarvis kirjoittaa enää kirjoja, vaikka voisin toki tehdä niin, jos siltä ehdottomasti joskus tuntuisi.

Minusta tuntui kuitenkin, että olin saattanut jakaa elämäni kipeistä puolista kirjassa lukevalle yleisölle liikaakin. Samalla minusta silti tuntui, että ainakin ihmiset vaikuttivat tykkäävän kirjani rehellisyydestä.

Herätyskelloni soi vasta klo 11, mutta sen jälkeen jatkoin uniani.

Näin seuraavaksi sellaista unta, että oli naapurusto, jossa kotien ulko-ovet olivat pysyvästi auki. Heitin ulkosalla palloa haettavaksi jollekin ei-ihmekoiralle, joka ei oikein tykännyt hakea niitä. Kerran heittämäni pallo sattui menemään naapurin kodin ulko-ovesta sisään. Olin juuri menossa kysymään palloa, kun klo 11.27 eräs hyvä tuttuni naapuritalosta soitti. Huomatessaan minun olen unenpöpperössä hän pyyteli anteeksi herätettyään minut.

Puhelimeni kautta tultuani näin herätetyksi uudestaan en viitsinyt enää kauaa makoilla vuoteessa. 

Noustuani ylös lähetin em. tutulleni tekstiviestin, jossa kerroin tästä näkemästäni unesta. Lisäksi viestissäni luki näin:

Menin kyllä myöhäisehköön aikaan nukkumaan tällä kertaa, ja unirästejäkin saattoi olla alla.
    Herätyskelloni soi vasta klo 11, mutta sen jälkeen jatkoin uniani.

PS.:

Viime aikoina perinteisissä kirjaunissani on ollut sellainen piirre, että olen lähetellyt eri asiaankuuluville ja asiantunteville tahoille kirjani puolivalmista käsikirjoitusta, ja sen jälkeen olen sitten ollut kovin pahoillani sen puutteista ja siitä, että se oli ollut vielä niin epävalmis.

Mutta tämän uusimman uneni piirre, että kirjani on kaikkien näiden vuosien jälkeen julkaistu, viittaa käsittääkseni siihen, että eräs oma lähemmäs 20-vuotinen kieliprojektini alkaa pikku hiljaa olla valmis.

Oikean kirjan julkaistavaksi saaminen olisi tietenkin mahdottoman kiva juttu, mutta on joka tapauksessa mahtavaa, että aivoni käsittelevät wanhaa ja pitkäaikaista kieliprojektiani kuin siinä olisi kyse "kirjasta".