Se on asia, josta olen tavannut käyttää nimitystä "yhdistykseni". Koska kotikaupunkini Vantaa, jossa se sijaitsee, on laaja, on yhdistykselläni kaksi toimipistettä, yksi kummassakin "jalassa". Kotitanhuviani lähimpänä sijaitsee Martinlaaksossa länsi-Vantaalla sijaitseva lafka (joka vielä vuosi sitten oli sijainnut paljon pienemmissä huonompien kulkuyhteyksien varrella sijaitsevissa tiloissa, joita lähellä oli toisaalta sijainnut runsaasti luontoarvoja).
Kävin tässä yhtenä päivänä virallisena puolenpäivän jälkeisen kävelylenkin vetäjänä kunnon lenkillä sen lähiympäristössä yhden toverin kanssa. Teimme matkaa riittävästi, ja myöskin kävimme sillä kertaa paikkakunnan korkeimmalla huipulla.
Martinlaakson korkein huippu on kuitenkin paikallaan, koska paikkakunta on saanut nimensä Martinvs Tovrsilaisen (316/317–397 jJs.) mukaan. Hän on eräänlainen katolilaiskirkollinen "pyhimys".
Daniil Harmsin antaman tiedon mukaan arkkimandriitatkin voidaan nostaa yön ajaksi kaappien päälle.
Tämä heppu, siis Martinvs, vaikka ei ollutkaan arkkimandriitta, kuultuaan nimityksestään Toursin piispaksi, piiloutui hanhitarhaan. Hyvä meininki! Mutta hanhet kavalsivat hänet viejille, ja niin hän joutui menemään Toursiin. Tosin tämä ei ole varma tieto, vaan todennäköisemmin pelkkä legenda. Silti Martinvs on saattanut olla oikeastikin vaatimaton ihminen.
Hänen hengellinen toimintansa osuu aikakauteen, jolloin kristinuskoisuus oli ehditty laillistaa Rooman valtakunnassa. Siksi hänelle ei ollut mahdollista kristillinen marttyyrikuolema. Mutta sentään hän sai kärsiä vankeusrangaistuksen siksi, koska oli päättänyt erota asevoimista ennen värväyssopimuksessa määrätyn ajan päättymistä.
Raision ja Marttilan vaakunoissa on tämä Martinvs ikään kuin kuvattuna. Mutta arvostelen vaakunoita siitä, että niissä hänellä ei ole kädessään spatha vaan jokin modernimpi, tai sanotaan: keskiaikainen, miekka.
Martinlaaksolla taas ei ole omaa vaakunaa, koska paikkakunta on "pelkkä" Vantaan kaupunginosa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti