Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Maapallon ulkopuolelta peräisin olevat robotit olivat hyökänneet ihmiskunnan kimppuun.
Jossain vaiheessa unta minä ja eräät ihmiset törmäsimme robottien asutukseen, mutta nämä robotit eivät olleet vihamielisiä. Ihmiset olivat alun perin luoneet ne, mutta vihamielisten robottien hyökättyä ihmiset tällä alueella olivat kuolleet sukupuuttoon, ja paikalliset robotit olivat siitä pitäen joutuneet pärjäämään itsekseen.
Kerran minä ja jotkut muut ihmiset kuulimme jostain alikulusta tms. metallisehkoja askelten ääniä. Odotimme jännittyneinä, että mitä sieltä tulee näkyviin. Ja, oi, katso: vihamielinen robottihan se. Lähdimme pikapikaa karkuun.
Jossain vaiheessa unta olin sotilas, ja olin jonkin vieraan sotilasyksikön luona. Valitettavasti yksikkö joutui pian vaihtamaan maisemia eikä heillä ollut mahdollisuutta viedä minua oman yksikköni luokse, joten lähdin miehistönkuljetusautolla heidän mukanaan. Söimme autossa kenttäaterian. Eräs sotilaista varasti minulta hieman lihaa. Joku arvossa korkeampi siihen sanoi, että älä ota toisen ruokaa, sillä tämä tarvitsee itse kaiken ravinnon, mitä saa. Itse asiassa ajattelin antaa kyseiselle nälkäiselle yksilölle hieman perunaa, mutta päätin lopulta itse syödä sen, koska kaikki ruoasta saatava energia oli tosiaan tarpeen.
Olen ehkä pari kertaa liikaa katsonut The War of the Worlds -tv-sarjaa. Uneni tuntui herättyäni kuitenkin varsin vaikuttavalta. Sikälikin, että olin ihan hiessä.
Sulla on kyllä jänniä unia. Ihan kateeksi käy, kun muistat ne, itse muistan uneni juuri kun herään, menee pikakelauksella, mutta unohtuu myös saman tein.
VastaaPoistaOkei.
PoistaMun elämässäni on jotain hyvää.
Onhan sun elämässä paljonkin hyvää. Ystävät, ei suurempia huolia, mielekkäät harrastukset ja tulet taloudellisesti toimeen.
VastaaPoistaElämässäni on myös paljon pahaa.
Poista