Tänä Jeesuksen vuonna 2025 tammi- ja helmikuun ajan yhdistykseni oli joutunut olemaan talouskurimuksen vuoksi osittain suljettuna. Viimeksi kuluneina vuosina minulla oli jo ennen koronapandemian aikoja vähentynyt matkusteleminen lähipaikkakunnilla julkisen liikenteen avulla. Yhdistykseni "sulun" aikana oli jouduttu kuitenkin keksimään yhtä sun toista tekemistä välttääksemme suuremman elämän tylsyyden, joten ulotuin maantieteellisesti tavanomaista laajemmalle.
Ja koska liikemäärä ja koska Newtonin ensimmäinen laki sanoo, että ellei kappaleeseen vaikuta mitään voimia, se säilyttää liiketilansa eli pysyy paikallaan tai liikkuu vakionopeudella pitkin suoraa viivaa, tuli ulotettua itsensä yhdistykseni väen kanssa tänään Talvipuutarhaan, joka sijaitsee maamme pääkaupungissa, joka on Helsinki.
Järjestötyöntekijä Terhin kanssa kävelin kotini läheisestä paikallisesta toimipisteestä pysäkille, jonne omia teitään saapuivat kaksi muuta paikallisessa paikassa kävijää. Lisäksi yksi tällainen saapui omia teitään kohteeseen.
Bussin jätettyä meidät Mannerheikintien luokse jouduimme jonkin aikaa kävelemään.
Loppupäässä meidät otti vastaan voimakas tuoksu. Ensin pelkäsin upeassa ruumiissani heräävän allergiaoireiden, mutta kyseessä oli väärä hälytys.
Itäpuoleisen yhdistykseni toimipisteen väestönosan oli paikalle johdattanut järjestötyöntekijä Katariina. Hänen kanssaan ehdin jossain välissä lievästi käsitellä erästä pitkäaikaiseksi venynyttä kieliprojektiani.
Siellä sitten kasvihuoneissa ihmettelimme kasveja, joita oli kovin monen monituisia. En ollut ennen tiennyt, että on olemassa söpöjä kaktuksia. Osa väestöstä piirsi kasveja paperille.
Saimme nautittavaksemme kahvia ja teetä, joista olimme maksaneet etukäteen. "Oman" toimipisteeni keittiöhenkilöt olivat loihtineet minulle mukaan otettavaksi retkelle sämpylän, joka oli oiva. Kotoa olin ottanut mukaani yhden banaanin.
Rahapuun tieteellisessä eli latinankielisessä nimessä on sana crassula. Esitin paikan päällä sellaisen hypoteesin, että kasvi on saanut nimensä (silloisen) Rooman valtakunnan rikkaimman miehen Marcus Licinius Crassuksen (115/114-53 eKr.) mukaan. Crassus oli mies, joka oli Sullan (138-78 eKr.) diktatuurin aikana rikastunut kiinteistökeinottelulla. Lisäksi hän sai hankittua paljon omaisuutta myös sillä, että hän oli perustanut Roomaan yksityisen palokunnan, joka sammutti palon aina silloin, kun talon omistaja oli maksanut hänelle siitä. Muutoin ei. Rooman valtakunnan ensimmäinen keisari Octavianus/Augustus (63 eKr. - 14 jKr., virassa 27 eKr. - 14 jKr.) kuitenkin perusti ensimmäisen julkisen palokunnan Rooman kaupunkiin monta vuosikymmentä myöhemmin.
Crassus tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän oli se tyyppi, joka sai lopulta likvidoitua vuosina 73-71 eKr. Italiassa riehuneen erittäin vaarallisen orjakapinan. Orjakapinallisten tärkein johtaja oli ollut Spartacus-niminen traakialainen mies, jonka on arveltu saaneen hankittua sotilasalan ammattitaitoa Rooman legioonien ei-kansalaisista koostetuissa auxilia- eli apujoukoissa. Yleisesti oletetaan, että jonkin isomman rikkeen, esim. sotilaskarkuruuden, vuoksi, Spartacus oli joutunut orjana Capuaan gladiaattorikouluun. Sieltä hän oli sydämistyneinä gladiaattorikoulun toimihenkilöiden harjoittaman huonon kohtelun vuoksi tovereidensa kanssa keittiöstä viemiensä välineiden avulla taistellut tiensä vapauteen vuonna 73 eKr.
Ja sen jälkeen hän oli orjakapinallisineen voittanut useita roomalaisia armeijoita, mukaan lukien Rooman korkeimpien viranhaltijoiden konsulien johtamat armeijat.
Lopulta kuitenkin orjakapinallisten kukistaminen annettiin yhden miehen käsiin. Tämä oli Crassus. Hän omalla kustannuksellaan varusti ja koulutti 40.000 legioonalaista. Hän myöskin joutui palauttamaan kerran kuria joukkoihinsa osan legioonalaisista osoittaman pelkuruuden takia. Tämä tapahtui decimation avulla, eli osastosta valittiin arvalla kymmenesosa legioonalaisista, ja sitten...
Ennen Rooman senaatin ja kansan voittoon pääsemistä kului paljon aikaa, mutta viimeisessä taistelussaan orjakapinallisarmeijan kuri ilmeisesti löystyi siten, että soturit alkoivat hyökkäillä omia aikojaan. Se oli tuhoon tuomittu strategia asiallisesti johdettuja, kurinalaisia ja koulutettuja Rooman legioonia ja niiden kilpirivistöjä vastaan. Espanjasta roomalaista kapinallista Sertoriusta (n. 125-72 eKr.) kukistamassa ollut Gnaeus Pompeius Magnus (106-48 eKr.) ehti parahiksi paikalle Italian eteläosaan, jossa hän löi Crassuksen armeijalta karkuun päässeen pienemmän osan orjakapinallisia. Henkiin jääneitä vihollistaistelijoita ristiinnaulittiin loppuselvittelyssä runsain mitoin Via Appian varrelle. Crassusta otti lujasti päähän se, että hän sai urotyöstään palkinnoksi ainoastaan vähäisemmän kunnianosoituksen ovation, kun taas Pompeius sai Sertoriuksen sissien toiminnan lopettamisesta triumfin (lat. triumphus), riemusaaton. Aikaisemmin ei roomalaisten kukistamisesta Rooma ollut palkinnut ketään triumfilla. Toisaalta orjien vähättely oli vapailla Rooman kansalaisilla verissä. Tämä koski myös ennenkokemattoman vaaralliseen orjakapinallisarmeijaan kuuluneita taistelijoita.
Myöhemmin Crassus teki kuitenkin Pompeiuksen ja Gaius Julius Caesarin (100-44 eKr.) kanssa poliittisen liiton, jolla he jakoivat oleellisen poliittisen vallan keskenään Roomassa. Liitto vaati pystyssä pysyäkseen Caesarilta runsaasti vaivannäköä. Jos ketään kiinnostaa, niin Caesar oli muuten toiminut sotilastribuunina orjakapinan päättämistä varten perustetussa Crassuksen armeijassa.
Minua henkilökohtaisesti miellyttää se, että paljon myöhemmin Crassus sai surmansa, kun hän oli lähtenyt omin lupinensa sotimaan Parthian valtakuntaa vastaan. Tämän jälkeen Pompeiuksesta ja Caesarista tuli toistensa kilpailijoita ja vihamiehiä. Kun Caesar päätti olla tottelematta Rooman senaattia olemalla luopumatta alaisuudessaan olleiden legioonien johdosta hänelle annetussa provinssissa, kun hänen virkakautensa alkoi olla lopuillaan, hän johdatti vuoden 49 eKr. alussa yhden ainoan mutta kokeneen ja kouliintuneen määräysvallassaan olleista legioonista Rubikon-joen yli. Kahdelle muulle, paljon kauempana sijainneelle legioonalleen hän oli lähettänyt määräyksen seurata perässä. Senaatilla ja Pompeiuksella ei ollut aluksi asettaa Caesarille uskollisia veteraaneja vastaan luotettavaa ja tarpeeksi suurikokoista armeijaa, joten alkanut sisällissota jatkui aluksi Adrianmeren toisella puolella.
Palaan nyt lopuksi siihen rahapuuhun. Jos kasvin tieteellinen nimi crassula tulee todella Marcus Licinius Crassuksesta, niin sana tarkoittaa pikku-Crassusta. Sanatarkasti sana tarkoittaisi pikkulihavaa, mutta en pidä uskottavana sitä, että tuonnäköisen kasvin nimitys johtuisi tällaisesta luonnehdinnasta.
...Kävelin Terhin kanssa kaksistaan lopuksi sitten
Mannerheikintielle. Yksi länsipuolelaisista oli lähtenyt menemään omia teitään ja kaksi muuta olivat jääneet viimeisen aukiolotunnin ajaksi kasvihuoneisiin piirtämään kuvia. Kävelyä tuli nyt melko paljon, koska liikennejärjestelyt
alueella olivat kuin suoraan hemmetistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti