Näin jonkin aika sitten enemmänkin sellaisia unia, joissa oli kyse siitä, että oli olemassa "uskontoni" mukainen kirkkokunta. Ja minä olin unessa asiaan tyytyväinen. Unessa oli samaa sävyä kuin niissä unissa, joissa on ollut mielikuvitusmaani Mousa, jota ei tule sekoittaa Skotlannissa sijaitsevaan samannimiseen nykyään asumattomaan saareen.
Näin myös seuraavanlaista unta: Olin jossain paikassa, josta ihmisten piti lähteä kantelemaan tavaroita autoille. Muut menivät toista kautta kuin minä. Autoille oli suhteellisen pitkä matka. Mutta kävi ilmi, että olinkin Intiassa. Samalla tiellä kulki nimittäin intialaisia. Pian pääsin tien kohtaan, joka oli aivan veden vallassa. Jouduin kahlaamaan kylmässä vedessä polvia myöten. Tiesin kuitenkin pääseväni tämän vaikean paikan yli, vaikka vaikeaa oli. Tämä oli sikäli outo unenpätkä, että en tunne erityistä viehtymystä intialaisiin uskontoihin, vaikka intialaisuus tässä selvästi oli symboli jonkinlaiselle henkisyydelle tai sen tarpeelle. Kuten tämän merkinnän ensimmäisestä linkistäkin käynee ilmi, kristinusko on minulle läheisempi. Buddhalaisuudessa on toki se hyvä puoli, että se ei ole ollut läheskään niin väkivaltainen uskonto kuin toinen suuri maailmanuskonto islam. Hindulaisuudessa en pidä kastilaitoksesta – joka Intiassa vaikuttaa edelleen, vaikka se on virallisesti kielletty – enkä nuivasta suhtautumisesta naissukupuoleen. Hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja jainalaisuudessa pidän siitä, että hakaristi on niiden uskonnollinen symboli.
...
PS. 15.7.2021: Viimeisestä hengellis-henkisestä kehityksestäni juttua täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti