"Uskovaisten ääliömäisyys"

Eräällä keskustelupalstalla eräs henkilö oli äskettäin lausunut mm. tällaista:

Panee miettimään, että tuleeko ihmisestä ääliö uskoon tullessaan vai ovatko he valmiiksi ääliöitä jo ennen uskoontuloaan?

Vai ovatko kaikkein ääliöimmät vain niitä äänekkäimpiä, eivätkä "edusta" uskovaisten mielipiteitä yleensä.

Voivathan "ääliöt" joskus edustaa myös laajemmin uskovaisten mielipiteitä, mutta luulen itse, että äänekkäimmät yksilöt uskovaisten joukossa saavat muita paremmin keskimäärin sanomansa julki.

Muistinvaraisesti siteeraan Raamattua: "Hän ei riitele eikä huuda. Hänen ääntään ei kuulla kaduilla."

Ensimmäiset kristityt olivat mitä ilmeisimmin liittäneet tämän lausunnon heidän mestariinsa rabbi Jeesus Nasaretilaiseen, (Jehoshua - > latinaksi Iesus) jota he pitivät Jumalan pyhän hengen kuninkaaksi voitelemana. Tietääkseni yleensä kyllä kuninkaaksi voiteleminen oli tapahtunut pyhällä öljyllä, mutta asia ei minulle muuten kuulu, joten antaa olla. Asiasta tietämättömille kannattaa minun varmaankin kertoa, että tämä Jeesus mitä ilmeisimminkään ei silti perustanut asejoukkiota, jonka avulla hän ja hänen kannattajansa sitten sotisivat toisinajattelijoita, tai heidän kotimantunsa nyt omistavaa Roomaa, vastaan. Sen sijaan, kun yksi Jeesuksen oppilaista oli kavaltanut hänet eräille juutalaisten johtajista, niin hän oli kieltänyt kannattajiaan vastustamasta hänen vangitsemistaan väkivalloin, vaikka heillä olisi ollut miekkojakin käytettävissään. Jeesus itse asiassa oli itse käskenyt hankkia niitä, vaikka ne olivat tuohon aikaan pirun kalliita. Itse olisin Jeesuksen sijassa käskenyt hankkia keihäitä. Kristillisen Raamatun tuoreimman neljänneksen eli Uuden testamentin (sen kirjoitukset kirjoitettu noin vuosina 50-100 jKr.) mukaan hän oli lausunut tuolloin: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu." Ja niin Jeesus Nasaretilaisen tie vei lopulta roomalaisen praefectuksen – Iudeaa hallitsi tuolloinen roomalainen sotilasviranomainen virka-arvoltaan praefectus – tuomitsemana teloitus-kiduttaen-ristinpuulle. Latinaksi tämä laite on nimeltään crux.

Kokonaan eri asia sitten on, että jotkut sitten kuvittelivat myöhemmin, että tämä Jeesus olisi kuolemansa jälkeen herännyt kuolleista ja että tämä olisi vieläpä myöhemmin noussut pois heidän näkyvistään Jumalan luokse saakka asettuen tämän oikealle puolelle, josta olisi tuleva tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita. Tämä on uskontoa.

Roomalaisten lähteiden mukaan tämä tässä kirjoituksessani mainitsemani praefectus Pontius Pilatus – virassa n. 26-36 jKr. – kutsuttiin joitakin vuosia tämän jälkeen virkapaikaltaan Roomaan. Takaisinkutsu ja sitä seurannut viraltapano saattoivat johtua osaltaan siitä, että Pilatus oli kuulunut keisari Tiberiuksen (42 eKr. - 37 jKr., virassa 14-37 jKr.) aikaisemman lähimmän miehen Lucius Aelius Seianuksen (20 eKr. - 31 jKr.) suosikkeihin. Keisarille oli aikaisemmin selvinnyt, että Seianus oli tehnyt hänen selkänsä takana yhtä sun toista sellaista, johon tällä ei oikeastaan ollut ollut valtuuksia. Tiberius oli vain elellyt vetäytyneenä Caprin saarelle, kun Seianus puolestaan teki, mitä halusi tehdä, valtakunnan pääkaupungissa Roomassa. Seianuksen isä oli aikoinaan toiminut sekä ensimmäisen keisarin Octavianus "Augustuksen" että tämän jälkeen keisariksi kohonneen Tiberiuksen henkivartiokaartin, pretoriaanikaartin, praefectuksena eli komentajana, ja Tiberiuksen nimitettyä isän Egyptin käskynhaltijaksi pojasta itsestään oli tullut kaartin praefectus.

Seianus oli teloitettu jo vuonna 31, mutta vaikka keisari oli käskenyt vasta vuonna 36 Pilatuksen saapua Roomaan, niin viran menettäminen on voinut joka tapauksessa liittyä Seianuksen kukistumisen jälkeisiin keisarin virkakunnan ja roomalaisen yhteiskunnan puhdistustoimiin. Keisarista oli tullut yhä epäluuloisempi sen jälkeen, kun hänen puhtoiseksi kuvittelemansa hyvä mies Seianus olikin osoittautunut varsin epäluotettavaksi.

Niin, ja Pilatus oli ollut välillä joidenkin paikallisten mielestä liian raju. Tiberiuksen kannalta Seianuksen suojatin mikä tahansa virhe saattoi olla tekijälleen fataali. Jeesus kannatti joka tapauksessa tuomita kuolemaan, ettei synny mellakoita Jerusalemissa.

Muuten sanoisin vain, että uskontojen kukat saakoot yhteiskunnassa kukkia, kunhan rikkaruohot, joiksi nimittäisin toisinajattelijoiden ja tieteen voimakasta nuivimista sekä uskonnollisen valtion kannattamista, pidetään kurissa.