Torakka

Tylsyyttä niin pitkälle kuin silmä kantaa
Ja minä kävelen meren rantaa
missä ystäväni hohtaa
ja minä kaivelen jättipottaa
La cucaracha...

Tämä ei minusta ole ollenkaan oikea runo.

Uneni kosketinsoittimen haikailusta ja lentoon nousemisesta Cessna 172:lla

Näin edellisenä yönä sellaista unta, että harkitsin vakavasti kosketinsoittimen ostamista.

Sitä edellisenä yönä olin nähnyt sellaista unta, että nousin lentoon Cessna 172:lla.

Todella muinaisina aikoinahan olin ollut koulussa musiikkiluokalla. En kuitenkaan opiskellut musiikkia kovin täysillä ja jätin viulunsoitonkin kesken.

Cessna 172 taas on minulle erittäin tuttu lentokone kotilentosimulaattoreista.

Syvällisiä, hulluja, mielettömiä, väkivaltaisia, sotilaallisia unia

Näin en juuri äsken menneenä vaan sitä edeltävänä iltana unisikermän, joka oli syvällinen ja kauheahko:

Minä, tuntemani kirjailija Jukka Piipponen ja varmaan joku muukin ajoimme autolla jonnekin höpöttelemään keskenämme syvällisiä.

Sitten uneen tulikin mielenkiintoisia sisältöjä.

Oli joku suljettu temppeli- tms. rakennus, jonne pääsi sisään vain uhraamalla. Minä keksin, että sytyttämällä savukkeen ja painamalla oven vieressä olevaan kohtaan sen palava pää pääsi sisälle.

Unessa seikkailtiin näissä maisemissa enemmänkin.

Yhdessä vaiheessa mentiin jonnekin maanalaiseen johonkin, ehkä muinaiseen hautakammiokompleksiin, ja enemmänkin porukkaa oli nyt mukana. Porukka hajaantui mielestäni liian äkkiä omille teilleen. Nimittäin ajattelin, että siellä saattoi olla vaarallista, joten kaverista kannatti pitää huolta.

Olin myös huolissani siitä, että riittäisivätkö meillä tupakat.

Unen lopulla erään tuttuni piti päästä autokyytiin, ja päätin totella syvästi Jumalaan uskovia autohenkilöitä nauttimalla toverini sijaan laitonta ainetta. Mietin kyllä samalla, että jos tämä olisikin syy, miksi emme pääsisi autoon. Otin silti riskin.

Seuraavana yönä sitten näin sotilaallisterroristisia unia.

Olin ilmeisesti sotilas natsi-Saksan asevoimissa, ja oli hyökkäys Neuvostoliittoon aktiivisena. Mukana oli sotarikoksiakin. Näin ja koin kaiken.

Yhdessä vaiheessa olin lähtenyt kävelemään kotiin päin. Olin jättänyt kypäräni jälkeeni. En ollut varma, että oliko toimintani sääntöjen mukaista. Näin, että saksalaisia sotilaita seurasi jälkiäni kaukana takana, ja yritin pysytellä edellä heitä kävelemällä ripeästi.

Jossain vaiheessa olin sitten oikeasti jättänyt sotilaan hommat.

Jossain oli jotain vapaaehtoisen maanpuolustusharjoittelun meininkiä, ja mietin, että sopisinko minä entisenä sotilaana kouluttamaan siellä väkeä. Kävin paikan päällä vilkaisemassa.

Uni pudottautumisesta puolustuskaivantoon

Näin edellisenä yönä seuraavanlaisia unia:

Olin sotilas, ja oli sota. Kuljin sotilasjoukon mukana ja pudottauduin valmisteilla olevaan puolustuskaivantoon. Mietin, että olenko häiriöksi parille sotilaalle, jotka olivat vielä syventämässä sitä.

Minut määrättiin konekiväärimiehen viereen kiväärini kanssa.

Ilmassa oli jännittynyttä odotusta. Tiesimme, mistä suunnasta vihollinen tulisi ilmaantumaan. En tuntenut itseäni kuitenkaan pelokkaaksi. Jokainen meistä tiesi tehtävänsä.

Lisäksi on mainittava se, että olen suurin piirtein ikuisesti nähnyt unia koulunkäynnistä. Ne ovat perinteisesti olleet vähemmän mukavia.

Nämä unet johtuvat sekä huonoista koulukokemuksistani että siitä, että syvällä sisimmässäni minua ottaa päähän se, että vaikka olen aikoinani suorittanut lukion oppimäärän, niin kuitenkin minulta jäivät suorittamatta ylioppilaskirjoitukset. Täten en ikään kuin valmistunut. Ja siksi(kin) näen yhä uudestaan unta lukion käymisestä.

Mutta edellisenä yönä olin nähnyt sellaista unta, että olin koulussa, ja oppilaitten joukossa oli yhdistykseni kävijöitä. Yhdistykseni, joka on minulle hyvin tärkeä. Tämä on uusi ja varsin tärkeä merkki siitä, että olen ikään kuin pääsemässä irti.

Viime aikoina muutenkin koulu-uneni ovat olleet keskimäärin mukavampia kuin aikaisemmin.

Logoterapia, minä ja työelämä

Viktor E. Frankl oli luonut logoterapiaksi kutsumansa terapiasuuntauksen, joka kykenee olemaan myös eräänlainen elämänfilosofia. Logoterapian ydin on siinä ajatuksessa, että jos ihminen on joutunut mahdottomaan tilanteeseen, jossa ainoa asia, johon hän voi itse vaikuttaa, on hänen oma asenteensa, niin silloin hänen kannattaa vaikuttaa omaan asenteeseensa. Logoterapia tulikin sitten testattua natsien kuolemanleireillä.

Minun kannattaisi itseni varmaankin myöntyä ajatukseen, että olen elämässäni mahdottomassa tilanteessa, vaikka en olekaan vanki natsien tuhoamisleirillä.

Sitten tietysti yllättyisin iloisesti aina silloin, kun elämä ei ole yhtä kurjaa kuin tuhoamisleirillä.

Vaikka en itse olekaan enää työelämän käytettävissä, niin täytyy lisäksi sanoa, että työelämässä ei pitäisi asioiden olla niin, että riippuu vain työntekijän omasta asenteesta, viihtyykö hän työssään. Työpaikkojen ei täydy eivätkä ne saa olla kuin natsien tuhoamisleirien toisintoja. Yritysten omistajien ja toimitusjohtajien tehtävä on pyrkiä tekemään ihmisten työssäolosta riittävän mielekästä.

25 vuotta täyttäneiden päihteidenkäyttö, aivot ja äänioikeus

Itse olen sitä mieltä, että alle 25-vuotiailta pitäisi kieltää päihteet ja äänioikeus.

En voinut olla tottelematta taivaallista näkyä

Siteeraan apostoli Paavalia: "En voinut olla tottelematta taivaallista näkyä."

Alle vuoden ajanhan minä olin ollut luopuneena kodin internetistä 20.4.2023 tapahtuneen kaihin vuoksi tehdyn silmäleikkauksen hinnan takaisinmaksupakon vuoksi, kun se oli ollut sen verran hintava. Olin siis pitemmän aikaa jakanut kännykästäni internetin kotini PC-tietokoneille.

Viime viikon perjantaina 8.3. Jeesuksen vuonna 2024 kuitenkin minulle soitti operaattorini DNA:n asiakaspalvelija. Piti laittaa liittymäasiat kuntoon, kun puhelinliittymäsopimuksestani oli aika jättämässä. Ja, oi, katso: asiakaspalvelija pisti nenäni eteen sen verran hyvät tarjoukset, että päätin palauttaa kodin internettini toimintaan.

DNA sattuu olemaan operaattorina siksi, että on vain yksi asia, jonka suhteen olen taikauskoinen. En avaa asiaa tarkemmin nyt tässä, mutta jokaiselle sallittakoon yksi heikkous, ja omani on tämä taikauskon lajini.

En ollut ymmärtänytkään, kuinka paljon minä olin oikeasti kaivannut kodin internetyhteyttä!

Perjantaista alkaen on siis toiminut jälleen kotonani kaapelimodeemiyhteys.

Sen seurauksena syvähenkinen älykännykkäni kuluttaa tätä nykyä huomattavan vähän virtaa, kun en enää käytä sitä internetmodeemina kotini PC-tietokoneille. Kännykän akkua ei tarvitse ladata enää vähän väliä. Ja kännykkäni saa nyt sijaita missä päin kämppääni tahansa, kun siltä ei tarvitse jakaa internetiä.

Pitää vain muistaa ennen nukkumaanmenoa katsoa, että kännykässä on sen verran virtaa jäljellä, että se kykenee toimimaan seuraavana aamuna herätyskellonani.

Tällä hetkellä eniten kännykkäni virtaa syö Deezer-musiikkipalvelun käyttäminen ja asiaan kuuluva äänidatan ohjaaminen Bluetooth-kaiuttimelleni.

Minun ei tarvitse enää pelätä tietokoneitteni internetyhteyden katkeavan, kun kännykästäni loppuu virta, kun en ole muistanut ladata sen akkua.

Eikä tarvitse kännykästä käynnistää internetyhteyden jakamista aamuisin tai kun olen tullut ulkomaailmasta takaisin kotiini.